Näin kirjoitti isoisäni, taidemaalari Karl Einar Alexander Frisk (vuodesta 1926 Einari Uusikylä) päiväkirjaansa. Hän oli kaunosielu, laulaja, ajattelija. Einari eli 1890-1973.
12.03.1913
Katso kaikkia asioita syvemmälle, niin löydät syyt. Löydettyäsi syyt, älä tuomitse, sillä syiden takana on toisia syitä, joita ei voi käsittää. Syiden ja seurausten sarja jatkuu kauas, alkulähteille on ihmisen mahdoton päästä. Syiden vaikutusta voimme vain lieventää. Pahat seurakset voimme kääntää hyviksi tekemällä niistä syitä tehdä hyvää, ja niin ollen muuttaa niiden luonteen.
Ihmisen tärkeimpiä tehtäviä tässä elämässä pitäisi olla sielunsa kypsyttäminen likemmäksi täydellisyyttä, eikä ainoastaan pintapuolisten elämänmuotojen, kuten rikkauksien, hyvinvoinnin ja mukavuuden etsiminen. Nämä ovat katoavaista omaisuutta, jota vastoin sielullisia rikkauksia ei mikään voima hävitä.
Ihmissydän on kanteleen kaltainen. Siellä on viritetty eri tunteet sointuviksi kieliksi, joita Elämä soittelee. Kokemukset muodostuvat sydämessä taruiksi, jotka yksinäisinä hetkinä alkavat soida ja herättävät tuhansia kuvia mielikuvituksen maailmassa. Näitä säveliä tulisi ottaa talteen ja muodostaa pysyviksi. Taiteen tehtävä on näiden sävelien kokoaminen.
Sanoja heliseviä kauniita kaikuvia on niin helppo paperille kirjoittaa, mutta toimia ajatustensa ja tunteidensa mukaan, kuinka vaikeaa. Ja kuitenkin toiminta pitäisi olla ihmiselämän päätehtävä.
NYKYAIKA (30- tai 40-luvulla kirjoitettu)
Kylmä, laskeva nykyajan ihminen askartelee numeroiden, autojen ja koneiden parissa, häneltä puuttuvat ne ominaisuudet, jotka avaavat portit sisäiseen maailmaan; siihen maailmaan, josta uskonto ja taide ammentavat. On kuin konekulttuuri olisi vienyt ihmisiltä sielun. Heidän sydämensä on kuollut ja tunne-elämä madaltunut.
Nykyaikainen urheilu ennätyskiihkoineen on rappeutumisilmiö. ”Kuihtunut sielu terveessä ruumiissa” sopisi nykyään urheilun tunnuslauseeksi. Kuinka kaukana onkaan helleenien henkevä kauneudenpalvonta nykyaikaisen urheilun suonenvedontapaisesta kiihkeydestä.
*Kaarlo Einari Uusikylä , vuoteen 1926 Frisk (1890 Vaasa − 1973 Vaasa) oli itseoppinut suomalainen kuvataiteilija ja erityisesti miniatyyrimaalari. Vahvasti eläytyen hän tulkitsi kotikaupunkiaan Vaasaa ja sen saaristoa. Uusikylä oli tunnettu eteerisenä herrasmiehenä, joka mielellään pohti olemassaolon tarkoitusta. Tikanojan taidekodin peruskokoelmassa on yli sata teosta.
Eemu Myntti, Eero Nelimarkka ja Einari Uusikylä olivat lapsuudenystäviä ja pitivät yhteyttä läpi elämänsä: He kirjoittelivat toisilleen kirjeitä ja kävivät kahviloissa pitkiä keskusteluja taiteesta ja elämästä. Ehkä paras osoitus heidän ystävyydestään ovat lukuisat heidän toisistaan maalaamat muotokuvat. Kolmikkoa voidaan kutsua suomalaisen modernismin varhaiskauden tulenkantajiksi. (Wikipedia)
Kari Uusikylä 