Philadelphiassa poliisi ampui miehen, joka ei totellut poliisin käskyjä, vaan kulki kohti, veitsi kädessään. Poliisi ampui mieheen useita laukauksia. Televisioruudussa telotus näytti karmealta. Heräsi taas kysymys: Miksi poliisi ei käyttänyt etälamautinta?
Jatko oli arvattavissa: Slummiasukkaat aloittivat kauppojen ryöstelyn. Tästä tullaan Amerikassa syyttämään presidentin vaalien alla tiettyä puoluetta, ei köyhien kurjuutta ja epätoivoa.
Vietin Amerikassa, Georgian yliopistossa, Atlantan lähistöllä kaksi vuotta 90-luvun alussa. Yliopisto oli minulle maanpäällinen paratiisi, sain lukea ja tehdä tutkimusta hienossa seurassa. Opin kuitenkin nopeasti, että oli aivan toisenlainenkin Amerikka. Parin korttelin päässä oli köyhyyttä, väkivaltaa ja huumeita.
Georgiassa oli yhtä paljon valkoisia ja mustia, mutta yliopistossa mustia oli hyvin vähän. Mustat pelasivat Georgia Bulldogseissa, yliopiston joukkueessa, amerikkalaista jalkapalloa.
Poliisi ampui pidätystilanteessa helposti kohti mielentereveysongelmaista tai huumeen käyttäjää, kadulla tai kotipihalla. Uhrit olivat miltei aina mustia. Tämän aamun uhrikin kärsi mielenterveysongelmista.
Voimme iloita, että Suomi on sivistynyt kansakunta. Vuonna 1968 poliisikomitea korosti, että kansalaisten velvollisuus on luottaa poliisiin, vuoden 1986 mietinnön mukaan poliisin tulee olla kansalaisten luottamuksen arvoinen. Kun poliisi kantoi äskettäin mielenosoittajia, jotka istuivat keskellä ajoväylää Helsingin keskustassa, poliisit ruiskuttivat suihketta mielenosoittajien silmiin, koska nämä eivät noudattaneet käskyjä. Oikeus ratkaisee aikanaan, kenen teot olivat rikosoikeudellisesti tuomittavia.
Suomalaisissa juhlapuheissa arvot ovat kohdallaan; on välittämistä ja oikeudenmukaisuutta. Ahneet ja röyhkeät käyttävät kuitenkin hyväkseen ihmisiä, puhumalla yhtä ja tekemällä toista. Omien etujen hamuaminen ja heikkojen halventaminen on valitettavan yleistä niiden keskuudessa, joilla on raha, valta ja media hallussaan.
Psykologisesti mielenkiintoinen on kysymys: Miksi moni vaatimattomissa oloissa kasvanut kääntyy halveksimaan heitä, joilla ei ollut mahdollisuuksia nousta suosta, johon kasvuympäristö heidät upotti. ”Minä poika vain nousin, minä poika tässä pärjään,” kun taas masenuneet luuserit vain valittavat ja laiskottelevat. Syyllinen on kuulemma ”hyvinvointivaltio.”
Tuore tuhansien mielenterveyspotilaiden kiristäminen on merkki moraalisesta rappiosta, härskiydestä vailla vertaa. Perhefirma otti ilman lupaa omaan käyttöönsä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nettiterapiasta kertovat sivut ja kertoi tarjoavansa edullisia ”diilejä,” ”maksa kaksi, saat kolme” tyyliin. Firmalta varastettiin tuhansien mielenteveyspotilaiden arkaluonteiset tiedot; ”ellet maksa, me julkaisemme tietosi.” Kuvottavaa!
Tuntuuko diili- sana jotenkin tutulta? Firman antamassa terapiassa kyse ei ollut lainkaan samasta asiasta, kuin HUSin nettiterapiassa. Ilmeisesti toiminta kannatti joten kuten, koska omistajaperheen omaisuutta on 10 miljoonan edestä takavarikossa.
Kaiken pinnallisen ja myyvän yhteiskunnallisen kaupankäynnin keskellä on kysyttävä: Mitkä ovat Suomen todelliset arvot. Ennen kaikkea mikä on toisen ihmisen, usein heikon ja hauraan arvo? Onko hän vain vertailun kohde, osoitus omasta erinomaisuudestani, vai onko hän minulle aidosti ihminen, pohjimmiltaan aivan samanlainen kuin minä itse.
Sivistynyt ihminen ei käytä heikkoa hyväkseen, ei pilkkaa eikä halveksi ketään siksi, että tämä ei ole kuin minä itse.
On erittäin hälyttävää, että lapsillakin on monelle arvoa vain tulevina diilin-tekijöinä, joista voidaan hankkia taloudellista hyötyä jo päiväkodeissa ja kouluissa. Ennen oli mahdoton ajatus, että päiväkodit ajautuvat konkurssiin. Näin on nyt käynyt kymmenille, mainosrumpujen yhä päristessä. Ovatko koulu Oy:t piankin tulossa, wau-yliopistojen propagandan innoittamina? Tervetuloa Diili-Suomi? Osta multa imago; tällä viikolla 20 prosentin alennus.
Kari Uusikylä 