Aamutelevisiossa puhuttiin perheväkivallan ja poliisien kotihälytystehtävien lisääntymisestä kuluneen koronavuoden aikana. Kasvu on ollut jyrkkä. Poliisi saa tänä vuonna 90 000 kotihälytytystä ja Ensi- ja turvakotien liiton chat-palvelun asiakasmäärä on seitsenkertaistunut.
Sekä Poliisihallituksen edustaja että Ensi-ja turvakotien liiton pääsihteeri olivat todellisia asiantuntijoita, jotka tiesivät mistä puhuivat, faktoihin tukeutuen.
Poliisin väkivaltahälytykset olivat lisääntyneet ”vain” kuusi prosenttia, meteli ja uhkailu olivat muita hälytyksen syitä. Onko yli 20 000 kotipahoinpitelyä vähäinen määrä? Tuskin, jokainen pahoinpitely on liikaa. Perheissä on lapsia, joille fyysisen väkivallan näkemien omassa kodissa on kauhistuttava kokemus. Isä löi äitia! Se on kokemus, joka jättää ikuisen jäljen, vaikka tapaus olisi ainutkertainen –mitä se tuskin on. Isä löi äitia ja äiti itkee lattialla! Toistuvana väkivalta murtaa lapsen turvallisuudentunteen ja mielen vammat ovat pysyviä.
Turvakoteihin hakeutui tänä vuonna yllättäen hieman vähemmän perheitä kuin aikaisemmin. Pääsihteerin selitys oli uskottava: Kun perhe on sulkeutunut kotiin koronan vuoksi, hallitseva tunne on pelko. Apua hakeva tietää, että hänen on palattava neljän seinän sisälle kotiinsa, jossa pahoinpitelijä odottaa.
On syytä huomauttaa, että pahoinpitelijä ei aina ole mies eikä pahoinpitely ole aina fyysistä. Toisen ihmisen alistaminen ja halventaminen puhein ja uhkauksin on halpamaista. Aina ei pahoinpitelyyn tarvita edes puhetta, mykkä synkkyys, jatkuva murjottaminen ja perusteeton syyttely riittää.
Väkivaltaongelmien ydin ei ole vain yksilöissä, vaan myös yhteiskunnan tilassa. Juhlapuheissa puhutaan ihmisarvosta, nuorten, lasten ja vanhusten asemasta. Todellisuussa meitä jaetaan kelpaaviin ja kelpaamattomiin jo varhaislapsuudessa. Tärkeintä on menestyminen ja tehokkuus, voittaminen ja taloudellinen menestys. Joidenkin mielestä kaikki on hyvin niin kauan kun tasavallan presidentti osallistuu Hurstien järjestämään köyhien massatapahtumaan kerran vuodessa. Kuka pohtii avun tarjoajien kestokykyä? Onko loppuunpalaminen lähellä?
Myös väkivallan tekijä tarvitsee apua asiantuntijoilta. Väkivaltaan on syynsä, pelkkä halveksunta ei ketään paranna.
*
Ylen perjantaidokkari kuvasi kannabis-mummoa, joka kertoi miten 50 vuoden pössyttely oli tehnyt hänet onnelliseksi. Sitten pössyteltiin yhdessä nuoren miehen kanssa. Tässä oli opetus, näin Suomesta tehdään maailmakaikkeuden onnellisin pläntti. Nuoret pössyttelemään kannabista.
Nuorten huumekuolemat ovat meillä tavallisia, alaikäiset tytöt myyvät itseään diilereille. Jätevesien analyysi on paljastanut huumeidenkäytön yleisyyden.
Vaasassa perheiden köyhyys on räjähtänyt silmille, vapaaehtoiset jakavat 800 annosta ruokaa viikossa. Köyhillä lapsilla on nälkä. Rahat ovat loppuneet apua jakavalta yhdistykseltä. Ruokaa lahjoitetaan yhä, mutta sen säilyttäminen ja kuljetus maksavat tuhansia euroja.
Kuulin, että kouluruokaa moititaan ja joku vaatii kouluihin tarkastuskäyntejä, katsotaan haistaako nirppanokka ruuassa moitittavaa. Tämä raivostuttaa minua. Moni lapsi odottaa viikonloppuna maanantaita, koska silloin koulussa saa ruokaa.
Luin eilen kirjeitäni äidille opiskeluajoiltani. Usein pyysin lähettämään nopeasti ruokapaketin. Kerroin lukeneeni, että Aero (Finnair) kuljettaa paketin kolmella markalla Vaasasta Helsinkiin! Oli vuosi 1964. Pyyntö oli ”vanha normaali.”
Kari Uusikylä 