Kari-setä kertoo aamusadun kaikille kilteille aikuisille. Näin satu alkaa:
Olipa kerran mahtava mies, jonka päässä naksahti. Mahtimies pauhasi televisiossa:” Kansalaiset, mina kunder, zitizens, customers! Hiljaisuus, nyt! Näin minä olen päättänyt: Töitä pitää teidän tekemän 12 tuntia vuorokaudessa, yliopistoissa 16 tuntia. Muu aika on vapaata. Vapaudella on kuitenkin rajansa. Annan päiväkäskyn: Läskit, mars aamulenkille! Pian tulee rasvaprosentin mittaaja ja silloin läskinne punnitaan viimeiseen rasvagrammaan ja selluliittiahterin rasvapaakkuun saakka.
Te muutosvastarintaiset! Muutos on pysyvää, muutos on jatkuvaa, muutos on dynaamista. Nyt ei ole aikaa sitoutua mihinkään. Nyt tehdään projekteja: työ-, avioliitto- ja lapsiprojekteja, joilla on alku- ja loppu. Aamun avauksen tunnussana on ketteryys, ketteryys ja vielä kerran ketteryys.
Erkki ja Sylvi, siellä petin pohjalla! Miten olette sisäistäneet visiot, strategiat, pitkän- ja keskipitkän tähtäyksen toimenpideohjelmat yhdistettyinä tietostrategioihin. Entä miten hoidetaan elämänkaarisuunnitelmanne rahoitus nyt, kun kehitämme rakenteita kustannustehokkaiksi alati muuttuvissa toimintaympäristöissä.
Kuka siellä inisee, että lehmät saivat 60 vuorokauden ulkoilupakkoasetuksen, mutta me vanhat ja vammaiset vain täällä lukkojen takana virumme! Lehmät ovat tuottavia, te ette, senkin hönö! Kello löi jo kuusi. Vaipat on vaihdettu, Nyt yönapit huuleen, simmut ja suu kiinni!
Ja Erkki! Älä aina valita kaikesta, sinä vanha, vastenmielinen ukon turjake! Ota oppia minusta! Minä olen tunteikas ihminen iho paljaana, vereslihalla. Lukekaa naistenlehdistä, jos ette usko. Mutta huomatkaa tämä: Pitää osata olla tunteikas ketterästi, tehojen kärsimättä.
Seuratkaa mediasta miten me avainosaajat singahtelemme maasta ja maanosasta toiseen tehomme ja tyylimme säilyttäen, kaiken arvokkaan sisäistäen, osaamistamme päivittäen. Ottakaa oppia meistä menestyjistä, te valittavat laiskurit! Katsokaa minua, kärkiyksilöä. Jo lapsena lauloin kansakoulun valiokuorossa, soolot tietenkin. Tein kaukalossa viisi maalia ja olin piirin paras lapsikolmiloikkaaja.
Minä lähden nyt Pekingin visionäyttelyyn. Kun palaan, punnitsen sinut suomalainen keskiverto. Sulo-Armas, sinun ennusteesi on huono, viimeinen käyttöpäiväsi on hyvin lähellä. Muista rukoilla iltarukouksesi.
Kaikki isot, ystäväiseni! Älkääkä unohtako antaa tyttärillenne päivän masennuslääkkeitä ja koittakaa löytää Taneli sieltä Kurvin kulmilta, jossa sen on nähty hortoilemassa tölkki kourassa. Viekää poika heti klinikalle. Suomi ei saa menettää ainuttakaan nuorta osaajaa!
Sen pituinen se, aamusatu.
Kari Uusikylä 