Tapasin äsken Vaasan torilla ikätoverini, joka kertoi olleensa pari viikkoa sitten syöpäleikkauksessa Vaasan keskussairaalassa. Mies kehui lääkäreitä ja hoitajia, heräämössä puhuttiin sujuvasti molempia kotimaisia kieliä, hoivattiin ja hoidettiin. Mies suri, että hänet leikanneen etevän kirurgin erikoisalaa oltiin lopettamassa sairaalassa. Pakeneeko pätevä henkilökunta uhkien edessä yksityisiin jättifirmoihin? Miten käy pienille hoitokodeille, miten köyhille ja vanhoille potilaille; anteeksi, asiakkaille.
Vaasan keskussairaala ei ole niiden 12 armoitetun sote-sairaalan joukossa, joissa toimii tulevaisuudessa ns. laaja päivystys. Ymmärrän, jos moni suomalainen ei uhraa ajatustakaan sille, mitä jossain länsirannikolla, Pohjanmaan maakunnassa tapahtuu. Maan hallituksen ja eduskunnan toivoisi kuitenkin ymmärtävän mitä ovat tekemässä 181 000 ihmiselle, se on Pohjanmaan maakunnan väkiluku.
Ennen kaikkea pitäisi ymmärtää, että nyt ei ole kyse mistään pikkupolitikoinnista ja omien etujen hamuamisesta Vaasan seudulle. Kyse on ihmisten terveydestä ja ihmishengistä. Vaasan sairaalan kohtaloa tullaan muistamaan tulevaisuudessa poliittisen valtataistelun ja itsekkään juonimisen uhrina, malliesimerkkinä poliittisen moraalin alennustilasta. Onko Suomi jakautumassa kilpaileviin leireihin, jotka pakotetaan taistelemaan siitä, kuka saa isoimmat palat yhteisestä kakusta henkensä pitimiksi!
Vaasan keskussairaalan hyvä taso tiedetään. Potilasvahinkoja on vähän, ja esimerkiksi syöpäsairauksien hoito on saanut kiitosta. Pohjanmaan asukkaista on suomenkielisiä noin 44 prosenttia ja ruotsinkielisiä lähes 50 prosenttia. Vakava asia on lähes 100 000:n ruotsinkielisen pohjalaisen kohtelu. Potilaan, lääkärin ja hoitajan tulee ymmärtää toisiaan. Muuten voi käydä kuten Joensuussa 80-luvulla. Venäläis-syntyinen lääkäri passitti murretta viäntävän mummon mielisairaalaan, vaikka tällä oli ihan muu tauti.
Seinäjoella luvattiin taannoin, että siellä aloitetaan ruotsin opiskelu, jos Vaasan potilaita siirretään sinne. Ajatus on lievästi sanottuna hupaisa. Ei Närpiön eikä Maalahden ruotsia ymmärretä Seinäjoella. Eduskunnan suomalaisummikot voisivat hakeutua vapaan valinnan aikana vaikkapa Malax-Korsnäsin terveyskeskukseen sydänvaivojensa vuoksi ja kertoa kokemuksistaan julkisuudessa.
Nyt on keksitty, että Pohjanmaan vaikeimmat sydänpotilaat lennätetään Ruotsiin, Uumajaan, hoitoon. Mitä jos hallitus kokeilisi aivan itse siirtymistä Tallinnan sote-piirin; matka on sama kuin Vaasasta Uumajaan.
Mihin Suomi on oikein on menossa? Televisiossa juuri esitetty Tase-mummot sen kertoi hyytävällä tavalla. Suomesta on tullut kovien arvojen, itsekkyyden ja ahneuden pesä. Vanhat ja sairaat ovat ison bisneksen ”asiakkaita,” ihmisroskaa – rahojen loputtua ongelmajätettä. Tämä tapahtuu Suomessa, joka on kuulemma maailman onnellisiin maa, jonka terveydenhoito ja koululaitos ovat olleet maailman silmissä esikuvia. Mikä vimma saa tuhoamaan instituutiot, joita maailma ihailee! Ei kysymys ole säästämisestä, vaan jostain aivan muusta.
Ei kai tässä muu auta, kun ristiä kätensä ja toivoa ihmettä; sitä, että jos Herra on antanut päättäjille viran, antaisi ensi yönä myös järjen. Pelastakaa maineenne ja Pohjanmaan ihmiset! Antakaa Vaasan keskussairaalalle laaja päivystysoikeus.
Kari Uusikylä 