Jouluna on lupa nostaa jalka kaasupolkimelta ja vaihtaa vapaalle. Moni huomaa kuitenkin, että kaasu on hirttänyt kiinni. Vaikka jalka nousee polkimelta, auto kiitää yhä pimeydessä pelottavaa vauhtia. Ulvova moottori vaikenee vasta kun virran kytkee pois päältä. Se pitää tehdä rauhallisesti, ajoväylän ulkopuolella.
Kun yön töitä tehnyt leipuri lähtee kotiin, hän voi jättää taikinan leipomoon. Monella alalla työntekijä kuljettaa taikinaa aina korviensa välissä. Kiireen, ahdistuksen ja velvollisuuksien täyttämä pää ei koskaan pysähdy, vaan alitajunta vaivaa ja vatkaa taikinaa yötä päivää. Ensimmäinen aamun ajatus on ehdinkö, unohdinko jotain, koska saan sen ja sen asian valmiiksi? Moni joutuu miettimään jatkuuko pätkätyö ja miten rahat riittävät asumiseen ja elämiseen.
Kun ahdistuneeseen arkeen tuodaan kilpailemisen pakko, voi taakka käydä ylivoimaiseksi. Raskasta on kokea, ettei itse voi vaikuttaa asioihin mitenkään. Jostakin ylhäältä niskaan pudotetaan nippu tehtäviä ja määräyksiä. Monen on pakko taistella töissä kuin mies miestä vastaan, aivan sukupuolesta riippumatta.
Suomen pitää olla maailman kärkitasavalta. Ja mehän olemme! Suomalaisten verenpainekin on huipputasoa. Heitetään siis aamulla pari painepilleriä huuleen, vähän puuroa masuun ja rynnätään päivän urotöihin. Tuottavuuden mittaaja kolkuttaa jo ovella. Hikiset sormet puristavat rattia, peilejä on vilkuiltava kaiken aikaa: kuka kilpailijoista kiilaa rinnalle, kuka on menossa ohi. On hosuttava ja puuhasteltava kuin robotti, tuleva kilpailija, joka ensi töikseen uhkaa taluttaa minut työpaikan ulko-ovelle.
Monessa työssä pahin synti on luovan ajattelun harjoittaminen, se kun vaatii aikaa ja voi näyttää laiskottelulta. Luovuuden ja tehotuottavuuden vaatiminen samanaikaisesti on jakomielistä. Hosuminen on luovuuden pahin tappaja. Luovuutta vaaditaan ”koska on meidän on pakko sopeutua muutokseen.” Luova ihminen ei sopeudu sokeasti, hän ajattelee itsenäisesti.
Itämaisen viisauden mukaan kulttuuri on vapaa-ajan tuote, se vaatii joutilaisuutta. Sivistynein on ihminen, joka osaa joutilaisuuden taidon. Alati hosuva ei voi olla sivistynyt. Mutta maltammeko pysähtyä edes jouluna, pystymmekö enää siihen? Miten kestämme monta vapaapäivää, kun on pakko kohdata itsensä, on pakko ajatella miten itse voi ja miten perhe todellisuudessa voi sen hetken jälkeen, kun lahjapaketit on avattu, kinkku syöty, eikä pakotietä enää ole.
Käynti hautausmaalla rauhoittaa. Lepattava joulukynttilä palaa haudalla aikansa, sitten se sammuu. Sisäisen rauhan voi saavuttaa parhaiten, kun ymmärtää kuolevaisuutensa. Tittelit, saavutukset, huippupalkat ja kunniamerkit ovat yhdentekeviä jos niiden hintana on tunteiden näivettyminen, yhteisöllisyyden, kauneuden ja pyhyyden katoaminen elämästä.
Seimen lasta ei pidä unohtaa jouluhulinassa. Vaikka lapsen usko olisikin meistä karissut, Jeesuksen sanoja ja tekoja on hyvä palauttaa mieliin. Hän salli lasten tulla luokseen, hän varotti itsensä korottamisesta, hän osoitti ihmiskunnalle rakkauden, rohkeuden ja oikeudenmukaisuuden voiman.
Joulun rauhan ja ilon rinnalla monessa perheessä väijyy pelko, suru ja tuska Pahinta mitä itsellesi ja perheellesi voit jouluna tehdä, on juoda pääsi täyteen tai sekoittaa se huumeilla. Ole jouluna selvin päin, itsesi ja perheesi tähden! Se on lapsillesi paras lahja.
Äiti toivoo kirkon joululahjakeräykseltä parivuotiaalle kerrastoa ja leikkiautoa, josta lähtee ääni. Murrosikäinen toivoo paitaa ja sukkia.
Ajattele, ja toimi!
Kari Uusikylä 