Aikamme moraali, lyhyesti

Vuonna 1989 ilmestyi teos Ajan lyhyt moraali (toim. Hannu Tarmio, Art House). Tässä makupaloja kirjasta:

Aikamme moraali on relativismia,  ei ole totuuksia, arvoja, eikä sääntöjä. Totuus on poliitikolle kauhistus, sen voi löytää vielä edestään. On pakko välttää selviä vastauksia, ettei niistä joudu tilille. Aikamme lyhyen moraalin ensimmäinen käsky: Valehtele aina, kun siitä on hyötyä. Aikamme toinen käsky: Varasta aina kun voit, mieluummin köyhiltä.(V.-P.Koljonen, Ilta-Sanomien  päätoimittaja)

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan mielisairaaloissa menehtyi 70 000 psyykkisesti sairasta nälkään ja infektioihin. Sitä pidettiin perintöopillisesti tervetulleena ”elinkelvottoman elämän tuhoamisena.” Nyt Suomessa ajatellaan, että yhteiskuntamme selviää taloudellisesti vain, jos se vapauttaa itsensä epäekonomisista potilaista. ”Ylilääkärinä kuulen poliitikkojen vaatimuksia talouden huomioonottamisesta hoitovalinnoissa. ’Epäedullisten potilaiden’ hoidosta luopuminen, budjetin ylittämisuhan takia, tuntuu vastenmieliseltä. Antavatko lääkärit naruttaa itseään tulosvastuullisuuden keisarin uusilla vaatteilla, teollisuudesta lainatulla panos-tuotos-ajattelulla?” (Tapani Tammisto, ylilääkäri, HYKS)

Politiikan on alistuttava rationaalisuuden pelisääntöihin. Jos politiikka ne unohtaa, sitä on ehkä kovinkin kourin ravisteltava. Muuten vaarana on, että politiikasta tulee manipulointia ja näennäisjärjen kaapuun verhottua kähmintää. Enimmäkseen päätökset tapahtuvat vallanhaltijoiden huoneissa. Siellä muotoillaan valmiit sopimukset demokratian kumileimasimen vahvistettavaksi, esim. johtajapaketit ja kaavoitusratkaisut. On ihmisjärjen ja demokratian ivaamista edes kuvitella demokratian toimivan sille asetettujen ihanteiden mukaan. Rohkea se poliitikko, joka tämän aidosti tunnustaa. (Aulis Aarnio, professori, oikeustieteilijä)

Näin siis vuonna 1989. Mikä on poliittisen- ja bisneseliitin moraalin taso nyt, vuonna 2017? Päivän Helsingin Sanomissa joku kysyy, onko oikein, että johtaja ansaitsee sata kertaa enemmän kuin työntekijä.

Onko verorahoilla ja yritystuilla tuetun yrityksen ruhtinaallisesti palkittu pomo  sata kertaa  muita ahkerampi, lahjakkaampi ja taitavampi – vai pelkästään tavattoman ahne ja röyhkeä?